MA 25.7.2016_Räpsä_Nurmo

Day 1.

Kenttä 10. Asemaseudun kenttä, Rautjärvi.

Tätä on odotettu,kaivattu, jopa pelätty ja jänskätetty.

SM-leirikarsinnan lohkovoiton kiitokseksi saimme kuoleman lohkon SM-leirille.

Tuttuakin tutumpi Pori. Etäinen mutta peljättävän maineikas Kempele. Lähes ystävyyseuramme, mahtilyöjäjoukkue Nurmo. Meille tuntemattomammat Pattijoki ja Vimpeli.

 

Paikka: Rautjärvi, asemaseudun kenttä. Näin idässä ei kyröttäristä moni ole edes piipahtanut.

Uusia maisemia, outo murre.... Hiekkakenttä männikön keskellä. Hornankattila. Tuuletonta, 28 C, mutta pieni pilviharso pelastuksena. Ei se nyt vallan pahasti pölissyt, vaikka tahkolais-tuttavat näin totesivat. Heillä nyt onkin, uutta hiekkatekonurmea joka nurkassa... löimme kättä päälle että finaalissa ei pölistellä hiekalla!

 

OTTELU:
Lillit viuhkassa ja mailassa. Isä ja poika. Pojalla on vielä oppimista herrasmieskulttuurissa, mutta pantakoon nuoruuden piikkiin.

Voittivat hutunkeiton. Olikohan tämä jo ratkaiseva voitto meille? Menimme siis lyömään.

Nyt oli räpsät hereillä heti alusta asti. Napsutimme tasaisesti ruokaa kentälle, ja toimme viisi (!) juoksua. Meidän kun ei pitänyt olla lyöjäporukka? Onnistujina kaikki. Jokainen hoiti vuorollaan vähintään sen, mitä pitääkin.

Kuuluisa ulkokentän puolustuksemmekin piti.

Ja samaa tykitystä toinen vuoropari. Aman kunnari. Joko taittuu selkäranka...

Nurmo ryhdistäytyi, muutamalla juoksulla taas pelissä kiinni.

Kolmannen tasoittavalle mentäessä oli vielä tilaisuus. Jostakin syystä Nurmon peluutus meni pieleen, ja kärkeen saatiin hitaita, ja kärki todella monen lyöjän takana. Viimeisessä todellista uhkaa ei enää ollut.

 

Suuri voitto meille. Leirin avaukset ovat aina olleet hämäläisille kyröttärille vaativia.

Juotavaa. Uimaan. Murua rinnan alle. Venyttelyä. Palaverikin kenties. 21:00 hiljaisuus.

Aatokset nollaaan. Aamulla ajatellaan....